Ajatuksenani oli kirjoittaa arjen helpottajista – tai ehkä siitä miten olen itse kehittynyt kodin kunnossa pidossa.
Kotikotona asuessani huoneeni oli aikamoinen läävä. Karkkipapereita pitkinsä, leipälautasia ja laseja. Likaisia vaatteita ja meikit, hiusjutut ym juuri niillä sijoillaan minne olin ne jättänyt.
Muuttaessani ekaan omaan asuntooni meininki jatkui suht samanlaisena – ei ihan niin pahana koska sain romut siivottua isompiin laatikoihin ja laatikot kaappiin tai kellariin. Muuttaessani myöhemmin silloisen poikaystäväni tykö heitin kaiken pois mitä kellarissa oli; ajattelin että kun en niitä ole siihen mennessä kaivannut siellä ei voi olla mitään kovin tärkeää. Tästä muutosta on jo reilusti yli 10 vuotta aikaa, enkä ole kaivannut mitään.
Miesystäväni ovat kaikki olleet järjestään minua siistimpiä ihmisiä – he ovat nuriseet hiusharjoistani, vaatteistani. Epäjärjestelmällisyydestäni ja kaappien ovien auki jäämisestä. Jokaiselta olen kuitenkin jotain oppinut joten suuri kiitos heille.
En vieläkää ole täydellinen. Yhtäkään kaapinovea ei ole tällähetkellä auki, mutta eteisessä on sairaalakassin lisäksi epämääräinen laatikko jonka sisältö ei löydä ”kotiinsa”. Makuuhuoneessa sänkyn minun puolellani on epämääräinen kasa josta löytyy kirjaston kirjoja, latureita, tabletti, puhelin, hiuspompuloita, kaukosäädin, rasvaa, valokuvia, sukat, t-paita jne.
Kuitenkin tiskipöytä on raivattu (eikä edes miehen jäljiltä) pesukoneet on päällä eikä lattialla ole leluja.
Tiskikoneen hankin kun J:tä kun odotin. Tuntuihan se vähän pröystäilyltä; eihän nyt yhden aikuisen ja rintaruokinnalla olevan vauvan taloudessa juurikaan astioita kertynyt, mutta oli se helpottavaa, että ainoa mitä tarvitsi käsin pestä oli tyyliin rintapumppu. Kaiken muun hoiti kone. Ja hoitaa edelleen. Toki nyt aikuisia on 2, 1 taapero ja osa-aikaisesti leikki-ikäinen.
Pyykinpesukone sekä kuivuri– no ehdottomasti mikäli taloyhtiössä ei ole hyvää ja toimivaa pesutupaa. Minun ja J:n yhteisessä ensimmäisessä kodissa ei ollut pesutupaa, mutta kuivaushuone oli joka pelasti tottakai lakanapyykkien ripustamiselta.
Nyt kesällä muutettuamme, ei taloyhtiössä ole sen paremmin pyykkitupaa kuin kuivaushuoneita, jote hankimme nyt kuivurin pesukoneen kaveriksi. Ennen kuivurin olemassa oloa en tajunnut kuinka kätevä ja hyödyllinen kapistus se on. Enää ei pyöri 2-3 pyykkitelinettä eikä lakanoita ole epätoivoisesti ripustettu minne sattuu. Vaikka pesukoneessa on tehokas linkous, ei se pyykkejä kuivaksi tehnyt.
Kuivurin kanssa mietitytti se, että jääköhän pestyt pyykit pyörimään jonnekin lipaston päälle tai sohvalle, mutta otin heti tavaksi että tyhjennän sisällön viikattuina omiin kasoihin. J:n vaatteet omaan kasaan, L:n omaansa, miehen ja minun omiin jne. Helppo kiikuttaa tekstiilit paikoilleen eikä kasoja ole näkynyt.
Toinen mihin olen myös kiinnittänyt kuivurin myötä huomiota on se, että vaatteita ei tarvitse niin mahdottoman paljoa. Ainakin lasten suhteen jatkossa en hanki niin paljoa koska kasvavat kovaa vauhtia ja likaiset tosiaan saa kuivaksi seuraavalle päivälle yön aikana.
Kodin puhtaana pito muuten
Robotti-imuri on ystävä. Lapset tosin tykkäävät siitä vieläkin enemmän ja masiina saa hoitaa hommansa rauhassa oikeastaan ilta-aikaan tai lasten ollessa ulkona. Eihän se nurkkia nuohoa ja jää välistä jumiin, mutta eteisestä sekä keittiöstä lakaisee roskat, kivet ym. jolloin riittää imurointi kerran tai kahden viikossa.
Sumupullossa fairy/kloritevettä; on vaan niin helppo putsata pinttyneemmätkin ruoan tähteet pienten jäljiltä pöydistä ja tuoleista. Ainakin nyt raskaana olessa kolriitin tuoksu on huumaava !
Lasten kanssa pyritään keräämään lelut pois ennen ulos lähtöä sekä iltakylpyyn menoa. Nyt pikkuhiljaa on alettu kannustamaan poikia myös kantamaan likapyykkinsä pyykkikoriin sekä aterian jälkeen siirtämään omat astiat tiskipöydälle.
Lapset saavat osallistua kotitöihin muuten tahtonsa mukaan. L tykkää imuroinnista, ja molemmat rakastavat pyykinpesua. J tykkää myös viedä pahviroskia ja hälle on aika usein langennut kartonkien kantaminen katokseen.
Entiset seurustelukumppanini ja ystäväni tuskin tunnistaisivat minua tämän tekstin perusteella – olen aina ollut vähän vähemmän siisti ihminen. Rehellisesti sanottuna siihen on syynsä minkätakia meidän makuuhuone ei ole leikkipaikka ja minkätakia ovi on aika usein suljettu. Ihan kaikkea en siis ole saanut vielä hanskaan, mutta tämä on jo iso edistysaskel että meillä on yleisesti ottaen siistiä, eikä tarvitse juurikaan stressata jos joku tulee yllättäen kylään.